Liekki 04/17 Pääkirjoitus

Suomi juhlii sataa vuottaan itsenäisenä ja se on moneen kertaan saanut minut miettimään synnyinmaatani. Nyt viimeksi juuri ennen tätä kirjoittaessani satuin netissa selaillessani kohtaamaan erään nuoruuden ystävättäreni isän, Kössi Karhilan. Hän oli lentäjä ja muistan ystävättäreni kertoneen Kössin lentäneen Finnairin ensimmäisen DC-8-koneen Suomeen. Se herätti tuolloin, lähes 40 vuotta sitten minussa kunnioitusta, mutta en tiennyt hänen olleen sodan aikana hävittäjälentäjä. Löysin hänestä jonkin verran juttuja, muistokirjoituksen, jossa kerrottiin hänen uurnanlaskutilaisuudestaan. Sen aikana Suomen ilmavoimien hornetti oli lentänyt kunnianosoituksena hautausmaan lähellä matalalla. En tiennyt Kössin menneisyydestä kun olin nuori. Hän oli vain ystävättäreni isä, jota tervehdin. Heillä, vanhempieni sukupolvella, oli omat juttunsa ja meillä nuorilla omamme....

VÄHEMMISTÖKIELIPALKINTO

LASTENKIRJAILIJA PÄIVI HÄLLSTRÖMILLE ”Päivi on ansiokkaasti huomioinut ruotsinsuomalaisten perheiden toiveet ja tarpeet edistää suomalaista kulttuuriperinnettä. Päivin kirjat antavat virikkeitä lasten kaksikielisyyden kehitykselle.” Ruotsinsuomalaisten valtuuskunta perustelee valintaa. Valtuuskunta jakaa vuosittain palkinnon vuonna 2014 kuolleen vähemmistökieliaktiivi Markku Peuran muistoksi. Vähemmistökielipalkinto luovutetaan henkilölle, järjestölle tai instituutiolle, joka on työllään edistänyt ruotsinsuomalaisten lasten tai nuorten suomen kielen taitoa ja kiinnostusta suomen kieltä kohtaan, tai joka on edistänyt suomen kielen asemaa ja statusta Ruotsissa. Hällström on toiminut aktiivisesti myös Lue lapsenlapsellesi - projektissa. – Se antoi minulle intoa pitää kursseja, joissa esille nousisi sukupolvien yhdessäolo ja lapsen kulttuurillisen ja suomalaisen identiteetin kehittäminen, Hällström kertoo Sisuradion haastattelussa.

Liekki 03/17 Pääkirjoitus

Emme ole uusia täällä. Siksi tässä Liekissä on isokuva Ritarihuoneesta, joka tuli tutuksi nykyisen Suomen alueelta Isovihaa paenneille jo kolmesataa vuotta sitten. Tukholmassa joka viidennen asukkaan arvellaan 1700-luvun alkupuolella paenneen valtakunnan itä- osista. He olivat pakolaisia avuntarpeessa. Avustuksia maksettiin Ritarihuoneelta, ehkä Tukholman kauneimmasta rakennuksesta.
Nyt aurinko paistaa vaikka syksy on jo pitkään värjännyt hämärtävät illansuut punertaviksi ja pihlajanmarjoista kirpeän oranssinpunaisia. Tätä kirjoittaessani pidän ikkunaa auki ja kuulen miten Tukholman taivaalla pörrää helikopteri. Tiedän missä se pörrää: presidentti- ja kuningasparit ovat Kungsträdgårdenissa vihkimässä kolmipäiväistä Suomi100-tapahtumaa. Minäkin olen sinne menossa ja tuntuu jo etukäteen hyvältä kun noin suuri tapahtuma Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi järjestetään täällä. Tapahtuma on suurin Suomen rajojen ulkopuolella järjestettävistä.

Pääkirjoitus, Jaana Johansson

Espanjan ehkä pienimmän aukion kahdella plataanilla on jo suuret lehdet – muutama viikko sitten lehdet olivat vasta puhjenneet odottamassa kasvuaan täynnä kevään toiveita. Olen tänä keväänä saanut seurata niitä, kirjoittaa niiden alla ja nyt jo aurinkoisina päivinä niiden varjossa. Mietin suomen kielen asemaa ja Harry Scheinia, suurta kulttuurivaikuttajaa, nyt jo edesmennyttä. Uskon hänen vaikuttaneen siihenkin, miten suomen kieli ja suomalaiset pidettiin melkein yhtä hyvinä kuin kantaväestökin, melkein. Schein teki sen omista lähtökohdistaan Ruotsiin tulleena juutalaisena pakolaisena. Hän oli sitä mieltä, että Ruotsissa on parempi muuttua ruotsalaiseksi. Hänen onnistui tutustua valtaan ja hän sai sitä itsekin. Hän vaikutti kulttuuri- ja siirtolaispolitiikkaan. Maaliskuussa tuore Scheinista kertova elokuva sai minut kaivamaan hänelle kirjoittamani kirjeet ja hänen vastauksensa esiin.

Liekki #01/2017, Pääkirjoitus

Ruotsin kieli- ja koulupolitiikka ei ole suonut kaikille edellytyksia suomen kielen säilyttämiseen. Kaikki tiedämme miten kovia taisteluja suomen kielestä Ruotsissa on käyty, eikä niitä läheskään aina ole voitettu.
Luulisin että Liekkikin voi tulevaisuudessa säilyäkseen julkaista myös ruotsinkielisiä tekstejä. Joskus alkuaikoina Liekissä olikin myös ruotsinkielisiä juttuja ja nekin on katsottava yhtä ruotsinsuomalaisiksi kuin
suomeksikin kirjoitetut jutut. Kristian Borgin kolumni on terveellistä luettavaa ruotsinsuomalaisen kulttuurin poissulkevasta kuplasta. En usko, että tosissamme haluamme osan ruotsinsuomalaisista jäävän kuplan ulkopuolelle.

Liekki #04/16 Pääkirjoitus

Dresdenissä torilla, kerran pommien tuhoamalla, vastustetaan mielenosoituksin turvapaikanhakijoita ja muslimeja. Tuhannet tai kymmenet tuhannet mielenosoittajat vaativat muukalaisten tulon tyrehdyttämistä. Etenkään muslimeja ei saisi tulla Saksaan saksalaista juutalaiskristillistä kulttuuria pilaamaan. Mielenosoitus on joka maanantai ja minä tulen vasta syyskuun alun tiistaina kaupunkiin, en näe mielenosoitusta. Taksinkuljettaja ei halua puhua Pegida-järjestöstä kun kysyn

. – Suojelen itseäni, en ajattele tätä, hän selittää. Saman torin laidalla on liikennemuseossa migraationäyttely. Ystävääni Pepekiä on haastateltu näyttelyyn videolle ja hänen elämästään on tehty mustaksi verhoiltu montteri. Olen tullut Dresdeniin kirjoittamaan pistettä oliivinvihreän repun tarinaan. Reppu liittyy Pepekin ensimmäiseen muistoon ja videolla Pepek kertoo lapsuudestaan, getosta, keskitysleireistä ja kuolemanmarssista. Haluan saada pitkään työstämäni käsikirjoituksen vihdoin valmiiksi. Minusta Pepek näyttää videolla väsyneeltä.

FINNJÄVLAR – mitenkähän sanan suomentaisi mietin matkalla Tukholman Söderiin

Teksti ja kuva: Jaana Johansson

Söderiin. Suomalaispirut, vaikka sekään ei korvissani kuulosta yhtä pahalta kuin finnjävlar tai finnjävel. Olen sopinut tapaamisesta Kristian Borgin kanssa samana päivänä kun Yhdysvalloissa pidetään presidentin vaalit.
– Kuulin Finnjävel-sanaa kyllä koulunpihalla 80- ja 90-luvuilla, mutta ei se minulle mikään trauma ole, Kristian Borg sanoo hymyillen,  kun kysyn miksi antologian nimi on juuri Finnjävlar.
– Kirja leikkii ennakkoluuloilla ja stereotyypeillä ja se näkyy myös kirjan kannessa. Meillä toisen polven maahanmuuttajilla on etäisyyttä näihin asioihin ja suhtaudumme eri tavalla kuin vanhempamme näihin käsityksiin suomalaisuudesta. Pystymme uhmaamaankin valtaväestön ennakkoluuloja. Kristian kertoo.
– Finnjävlar puhdistaa myös vanhempiemme mainetta ja se on keino käsitellä suomalaisuudesta koettua häpeää. Haluamme olla ylpeitä suomalaisesta perinnöstämme, hän jatkaa.
– Tuntuu siltä että ruotsinsuomalaisten parissa on parhaillaan käynnissä kulturelli herätys. On Susanna Alakosken ja Mikael Niemen kirjat ja Nanna Huolmanin elokuva ja Mika Ronkaisen Laulu Koti-ikävästä. Tämä kirja on tavallaan jatkoa heidän teoksilleen, Kristian selvittää. 

Vuoden ruotsinsuomalainen kirjailija

Finn-Kirjan johtokunta nimesi lokakuun kirjallisuustapahtumassa Birger Winsan vuoden 2016 ruotsinsuomalaiseksi kirjailijaksi. Aikaisemmat vuoden kirjailijat ovat Henriikka Leppäniemi (2013), Jorma Keskitalo (2014) ja Kerttu Jokela (2015). Finn-Kirjan perinteeksi on muodostumassa vuosittainen kirjailijaristeily syksyisin. Tänä vuonna kirjailijaristeilyllä oltiin 5.–6. marraskuuta.

Liekki #03/16 Pääkirjoitus

Nuori Manolo Diaz Rämö kertoo pohtineensa koko ikänsä erilaisuutta, ruotsalaisuutta ja identiteettiä. Hän pystyy elokuvan keinoin käsittelemään monen kulttuurin taustaansa ja mieltään askarruttavia kysymyksiä. Kirjailija Hannu Niklander on kiertänyt ja katsellut ympärilleen Yhdysvalloissa isojen järvien rannoilla suomalaisten siirtolaisten jalanjäljillä. Ensimmäiset Hancockiin tulleet suomalaisperäiset kaivostyöläiset – mainarit - olivat Pohjoisnorjan kveenejä. Niklander on käynyt Quincyn kaivosmuseossa todistamassa sen onnettomuuksille altista, hurjaa työympäristöä. Seudun nykyisyydestä hän huomaa miten suomalaisuus yhä elää yllättävän sitkeästi vaikka amerikansuomalaisuuden parhaat ajat ovatkin takana. Uskon, että amerikansuomalaisten tarinat kiinnostavat erityisesti meitä ruotsinsuomalaisia omien tarinoidemme ohella, sillä samaistumme niihin koska olemme itsekin muualta tulleita. Uskon, että kaikkien maahanmuuttajien tarinat kiinnostavat meitä, sillä näemme miten kokemuksissamme on yhtäläisyyksiä.

Erilaisuudesta elokuvaan

Manolo Diaz Rämöllä on työn alla ruotsalaisuutta ja erilaisuutta 26-vuotiaan ruotsalais-suomalais-chileläisen näkökulmista pohtiva dokumenttielokuva Svenskarna. Opinnot Dramaattisen korkeakoulun dokumenttielokuvaohjaajaksi valmistavalla linjalla alkavat muutaman päivän päästä: Tapaamme eräänä kesän viimeisistä päivistä ja sadekuuro on muuttanut Kulttuuritalon kattotason panoramaikkunoista näkyvän taivaan harmaaksi. Olen valinnut tapaamispaikaksi Tukholman keskustan Kulttuuritalon, koska miellän sen erityisen sopivaksi paikaksi missä pohtia muita kulttuureja ja ruotsalaisuutta. - Dokumenttielokuvaohjaaja! Manolo Diaz Rämö vastaa varmana, kun kysyn mitä hänestä tulee isona.

Liekki #02/16, Pääkirjoitus

Etsin kirjahyllystäni rakasta kirjaa annettavaksi kaukaa tulleelle lapsuudenystävälleni. Löysin kirjan ja sen välistä Sisuradiolle kesällä 1998 kirjasta tekemäni arvion. Kirjan lehtien välistä löysin yhden prässätyn viisi- ja yhden neliapilan. Kesäisin katson tarkkaan ruohikkoja aina missä vain apilaa kasvaa ja usein on onnistanut. Kun luen mitä kirjoitin huomaan, että lukiessani kokemani tunne on edelleen sisimmässäni. Näin kirjoitin 1998:

Muistan vuosia sitten ihastuneeni kiinalaiseen sananlaskuun, jonka mukaan kirja on kuin taskuun mahtuva puutarha. Sanat tulivat mieleeni torstaina kun katsoin päivämäärää ja huomasin että tästä kesästä on jo reilu puolet eletty. Keväällä ajattelin tapani mukaan että voi kun juuri tästä kesästä tulisi sellainen, joka jättäisi jälkeensä hyviä muistoja. Nyt tiedän että tämä kesä tulee jäämään mieleeni: Heti juhannuksen jälkeen luin sanat, joista kauan sitten kuulin parin oppineen ihmisen puhuvan täydellisinä. Monelle teistä nuo lienevät tutut mutta minulta tähän kesään saakka ne ovat jääneet lukematta......

Monen kulttuurin rikkaus ja rasitus

Kurdilaisen ja suomalaisen kulttuurin synnyinperintönään  saaneelle Denise Görgülle hänen taustansa on itsestäänselvyys. Samankaltaisten nuorten parissa itsestäänselvyys vahvistui entisestään Tukholman ruotsinsuomalaisessa koulussa. Tausta voi olla rasituskin jos aina joutuu  vastaamaan kysymyksiin mistä tulee.
Liekki tulee tulevissa numeroissa peilaamaan ruotsinsuomalaisia, joiden taustoista löytyy muutakin kuin pelkästään Suomea ja Ruotsia
------
Olemme sopineet tapaamisen Kulttuuritalon yläkerran kahvilaan ja saamme ikkunapöydän. Sergelin torin kolmiokuvioilla liikkuu ihmisiä kaikkialta – täältä korkealta nähtynä katutason kuhiseva elämä muuttuu pieneksi, kuin Lilliputtien maaksi Gulliverin retkissä.

Korpi väistyy kulttuurin tieltä sananparsi tulee mieleeni kun mietin mitä pääkirjoitukseen kirjoitan. Pakolaiskysymykset hallitsevat mediakeskustelua ja kerjäläisiin istumassa kaduilla olemme jo aikaa sitten tottuneet. Näen valtavaa Ruotsin lippua kantavan miehen Stureplanilla Tukholman keskustassa kun olen matkalla lastenkirjan julkistamistilaisuuteen. Singers melodi -kirja tuo sirkuseläinten hahmoissa sanomaa erilaisuuden sallimisesta ja muualta tulleiden tuntojen, kaipuunkin hyväksymisestä.

Ruotsinsuomalaista kirjallisuutta, kirjoittajia ja Liekkiä 40 vuotta

Uppsalan kaupunginkirjastossa järjestettiin 5. joulukuuta Kirjoitettu sana-tilaisuus jolla juhlistettiin muun muassa sitä että Liekki on ilmestynyt jo neljäkymmentä vuotta. Paikalla oli myös luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen oppilaineen jo pari vuotta kokoontuneesta Uppsalan kirjoittajakoulusta. – Ihminen ei kuitenkaan ole koskaan niin luova kuin silloin, kun hän keksii esteitä sille, miksi ei voi kirjoittaa, naurahti luovan kirjoittamisen opettaja Taija Tuominen.

Pääkirjoitus, Jaana Johansson

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika. Painetut Liekit löytyvät KB:ltä, Kuninkaallisesta kirjastosta ja niitä on jännittävää selailla. Ennen ensimmäistä painettua Liekkiä tehtiin koenumero. Se oli moniste, jota monistettiin heinäkuussa 1975 satakolmekymmentä kappaletta. Neljän vuosikymmenen takaisia Liekkejä selaillessani hämmästyn miten monet tuolloin tapetilla olleet kysymykset ovat yhä ajankohtaisia. Esimerkiksi huoli ruotsinsuomalaisten suomen kielestä, niin lasten kuin aikuisten kirjoittajienkin. Mutta monistetussa koenumerossa on Sören G. Lindgrenin teksti Marx, yhteiskunnallinen todellisuus ja kaunokirjallisuus jota elävöittää Erkki Tammenoksan piirros kynttilää kädessään pitävästä parrakkaasta Karl Marxista. Teksti näyttää miten erilaista neljäkymmentä vuotta sitten nykypäivään verrattua kuitenkin oli.

Muuttuva ruotsinsuomalainen kirjallisuus

Vähemmistökirjallisuuden professori Satu Gröndahl määritteli ruotsinsuomalaista kirjallisuutta Maarit Turtiaisen haastattelemana Turun kirjamessuilla Dynaaminen ruotsinsuomalaisuus- seminaarissa. Gröndahlilla on selkeä kuva ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden ja sen kritiikin kehittymisestä Ruotsinsuomalainen kirjallisuus paikantuu vanhan vähemmistökirjallisuuden ja migranttikirjallisuuden väliin mutta nyt on nähtävissä että ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden määrittely on väljempää kuin aikaisemmin. Eli enää ei ole välttämätöntä esimerkiksi että kirjoitetaan suomeksi, Gröndahl selvittää kun häneltä kysytään mitä ruotsinsuomalainen kirjallisuus on. - Nyt ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa on myös näkyvissä aivan tyypillisen kansallisen ja kirjallisen instituution eri lajit. Siellä on paljon omaelämäkerrallista kertomista ja paljon fiktiivistä kertomista. 70-luvulla ruotsinsuomalaisessa kirjallisuudessa oli selvät migranttikirjallisuuden piirteet, hän jatkaa,

Hallintoaluerahat kehiin kirjoittajakouluja tukemaan

Sinnikäs kirjoittajajoukko kokoontui kevätlukukauden aikana kolmena intensiivisenä viikonloppuna Tuomiokirkon kupeeseen Katedraalikahvilaan Uppsalan kirjoittajakouluun. Opettajana ja innoittajana toimi kirjailija ja kirjoituksen opettaja Taija Tuominen Suomesta. Kurssilaiset oli valittu kirjoitusnäytteiden perusteella, halukkaita tulijoita olisi ollut enemmänkin. Tälläinen ryhmä ei voi olla liian iso, sillä silloin kaikkien tekstejä ei ehditä lukea ja käsitellä. Ryhmässä oli mukana osallistujia eri puolilta Ruotsia aina Malmötä myöten mutta suurin osa kurssilaisista tuli Uppsalasta ja Tukholman seudulta.

Kaisa Vilhuinen 2015 kahdelle runoilijalle

Runoilijat Arja Meski ja Raija Nyberg jakoivat teoksillaan vuoden 2015 Kaisa Vilhuinen-kirjallisuuspalkinnon. Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistyksen perustama kirjallisuuspalkinto on nyt kymmenen vuotta vanha perinne. 10 000 kruunun suuruinen kirjallisuuspalkinto jaetaan joka toinen vuosi ja sen tarkoituksena on edistää ruotsinsuomalaisen kirjallisuuden kehitystä.

Kaisa Vilhuinen -palkinto 2013

Kaisa Vilhuinen –palkinto on saanut uutta näkyvyyttä Uppsalan kunnan lähdettyä suomen kielen hallintoaluekuntana kilpailun sponsoriksi. Kilpailun kärkitaso oli myös erittäin laadukasta. Kaisa Vilhuinen –kirjallisuuspalkinto myönnettiin Tiina Laitila Kälvemarkille esikoisteoksesta Kadonnut ranta (2012). Pakintoehdokkaiden taso oli palkinnonsaajan valinneen Bengt Packalénin mukaan vaihteleva mutta kärkijoukko oli selvä. Nelihenkinen raati johon kuuluivat Bengt Packalénin lisäksi Päivi Hällström, Asko Sole ja Paula Ehrnebo, oli yksimielisesti valinnut kolme palkintoehdokasta, jotka olivat Tiina Laitila Kälvemarkin teoksen lisäksi Maarit Turtiaisen Punainen paasto (2012) ja Raimo Sillanpään Ihmike (2012). Kunniamaininta myönnettiin Maarit Turtiaiselle.

Lue Lisää>>>

 

Liekin hinnat 2016

Tilaukset Ruotsissa 220 kr
Tilaus maksetaan Plusgiro tilille 28 00 49-8
Vastaanottaja: Föreningen för Sverigefinska Skribenter
Tilaukset Pohjoismaihin ja Eurooppaan 280 kr
Bankkontonr: 99 603402 8004 98
Kontoslag: FÖRENINGSGIRO
IBAN: SE68 9500 0099 6034 0280 0498BIC-kod
(SWIFT-adress): NDEASESS
Vastaanottaja: Föreningen för Sverigefinska Skribenter
Muista ilmoittaa nimesi ja osoitteesi.
Reklamaatiot: jaana.johansson[@]liekki.se
Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yhdistys – Föreningen för Sverigefinska Skribenter Organisaationumero: 802009-3228
Jäsenmaksu: 150 kr