Pääkirjoitus, Jaana Johansson
Tämä vasta-alkanut vuosi on jo ehtinyt sisältää järkyttäviä tapahtumia. Pariisin terrori-iskuista virisi keskustelu, satiirista, pilapiirroksista ja sananvapaudesta. Järkyttävää oli myös havaita terrori juutalaisvastaiseksi kun isku tehtiin kosherruokakauppaankin missä surmattiin juutalaisia. Tämä tapahtui vain pari viikkoa ennen kuin maailma hiljeni Auschwitziin muistamaan juutalais- romani - ja homoseksuaalisten vainoja ja joukkomurhaa. Vakuutteluja siitä ettei vainoaminen saa milloinkaan toistua lausuttiin vallanpitäjien suulla. Riittääkö se?
Pari päivää Kööpenhaminan terrori-iskun jälkeen tulen surulliseksi kun kävelen kotiin asioilta Tukholman keskustassa. Juutalaisen koulun lähistöllä näen konekivääreillä varustautuneita poliiseja. He seisovat kadulla turvaamassa lasten koulupäivää.
Joskus viime keväänä taloni eteen ilmestyi kerjäläinen ja heitä oli nopeasti kaikkialla keskikaupungilla istumassa ja kerjäämässä liikkeiden edessä. Oman ruokakauppani kerjäläiseltä kuulin että hän on Romaniasta, romanian romani. Hän kerjää koska hänellä ei ole muuta mahdollisuutta. Monta kertaa olen eri ruokapöydissä istunut kun keskustelu on kääntynyt kerjäläisiin. Heidän näkemisensä häiritsee – emme tiedä mitä voisimme tehdä heidän eteensä. Tai että he eivät istuisi juuri tässä silmiemme alla. Hätä on suuri. Heilläkin.
Uusia haavoja syntyy maailmassa jatkuvasti ihmisiin, joista sitten vuosikymmenten kuluttua pystytään kirjoittamaan ja tekemään taidetta. Muistan yksinäisiä, ohuita ihmishahmoja luoneen kuvanveistäjä Alberto Giacomettin sanoneen että hän tekee taiteellaan ihmisten haavoja näkyviksi. Karkulahti, Tiina Laitila Kälvemarkin tuore romaani ulkopuolisuudesta näyttää miten menneisyyttä, asioita, joita on luullut jättäneensä taakseen, ei voi paeta. Sotalapsista on tehty teatteria Göteborgissa ja sotalapsista kertova lastenkirja Systern från havet on ilmestynyt.
En osaa tätä kaikkea mitä tapahtuu, katujen konekiväärejä tai kerjäläisiä analysoida– niin moni asia tuntuu muuttuneen nopeasti. Täälläkin. Mutta toivotaan yhdessä parempaa!
