PÄÄKIRJOITUS
Syreenit taputtavat minua poskelle
sanovat:
Nyt on kesä!
Siteeraan Raija Nybergin runoa kun kirjoitan tätä syreenien aikaan. Yritän olla ajattelematta sitä miten nopeasti tämä kaikki taas muuttuu tai jos ajattelen, mietin keinoja millä pidän värit ja niiden heleyden mielessäni. Tarvitsen näitä kuvia ja mielikuvia! Tuoreiden Kaisa Vilhuinen-palkinnon voittajien Arja Meskin ja Raija Nybergin runot ilahduttavat – onnea heille!
Onnea myös 40 vuotta täyttäneelle Finn-Kirjalle! Pian, vain muutaman kuukauden päästä, ilmestyy sadas ruotsinsuomalainen kirja. Se on hieno saavutus. Ja pian, ihan pian, on aika juhlia myös Liekkiä – laskea montako numeroa tätä ruotsinsuomalaista kulttuurilehteä on ilmestynyt ja mitä kaikkea sen sivuille on mahtunut, miten se on vuosien varrella muuttunut, katsoa taaksepäin ja miettiä tulevaa.
Jos ajattelen että Lapin sodasta on kulunut 70 vuotta – vain kolmekymmentä vuotta enemmän kuin Finn-Kirjan ja Liekin perustamisesta - ei 70 vuotta enää tunnu yhtä pitkältä ajalta kuin ennen – tekeekö ikääntyminen ihmismielelle tämän? Muistan miten äitini kauan sitten sanoi että kaikesta on kulunut jo ainakin kaksikymmentä vuotta. En ollut tuolloin edes kahtakymmentä ja minusta tuo kuulosti todella oudolta. Nyt tunnistan tämän – kaikesta on jo vuosikymmeniä.
On kulunut 70 vuotta keväästä ja kesästä jolloin Suomen Lapista Pohjois-Ruotsiin evakuoidut 56 000 suomalaista saattoivat palata takaisin poltetuille, hävitetyille kotisijoilleen. 70 vuotta ei ole järin pitkä aika näistä kokemuksista ja traumaattisista tapahtumista. On hyvä että Lapin sodasta ja sen seurauksista muistutetaan, että ihmiskohtaloista kerrotaan, tehdään historiaa eläväksi ja ihmisiä näkyviksi. En ollut ennen tätä kevättä kuullut näistä kymmenistä tuhansista suomalaisista pakolaisista Pohjois-Ruotsissa. Voin ajatella heitä kun kuulen ja luen tämän päivän pakolaisista täpötäysissä laivoissa Välimerellä tai telttaleireillä Itävallassa.
Tarinoita kertomalla asioihin voi vaikuttaa tehokkaammin kuin tilastoilla – koskettavilla tarinoilla tapahtumat, kohtalot iskostuvat ihmismieleen - tästä moni Liekin artikkeleista tässäkin numerossa kielii – jatketaan tarinoiden kertomista, kirjoittamista, niin suuresta kuin pienestä, menneestä kuin nykyisestäkin. Vaikka syreeneistä, sillä nyt on aika elää valossa, kerätä kesästä voimia, hoitaa kukkia, lukea ja kirjoittaa. Toivon kaikille Liekin lukijoille ja kirjoittajille inspiroivaa myötätuulta ja hienoja, mieleenpainuvia kesäpäiviä!
