Korpi väistyy kulttuurin tieltä sananparsi tulee mieleeni kun mietin mitä pääkirjoitukseen kirjoitan. Pakolaiskysymykset hallitsevat mediakeskustelua ja kerjäläisiin istumassa kaduilla olemme jo aikaa sitten tottuneet.
Näen valtavaa Ruotsin lippua kantavan miehen Stureplanilla Tukholman keskustassa kun olen matkalla lastenkirjan julkistamistilaisuuteen. Singers melodi -kirja tuo sirkuseläinten hahmoissa sanomaa erilaisuuden sallimisesta ja muualta tulleiden tuntojen, kaipuunkin hyväksymisestä.
Jatkan matkaani ja Norrmalmin torilla näen sata mellakkapoliisia pitämässä vastamielenosoittajia kurissa. Kuulen mielenosoittajien huutavan: Inga rasister på våra gator! Myöhemmin luen, että torilla on hetkeä aikaisemmin ollut pakolaisten vastaanottoa vastustava mielenosoitus. Ymmärrän tuon valtavaa Ruotsin lippua kantavan miehen tulevan mielenosoituksesta. Näky pelottaa vaikken hänet nähdessäni tiedäkään mistä mies tulee, enkä kaiva kameraani esille. En uskalla – en halua lipunkantajan ja hänen perässään kulkevien miesten kiinnittävän minuun huomiota.
On lauantai ja aurinko paistaa. Yleensä lauantaisin kaupungilla on hyväntuulisia viikonloppuvapaastaan nauttivia ihmisiä. Aamulla olen lukenut lehdestä miten edellisenä iltana joukko miehiä on hyökännyt nuorten pakolaisten kimppuun ja pahoinpidellyt heitä. Uutiset pelottavat ja huomaan pelkääväni valtavia Ruotsin lippuja kantavia vakavia miehiä. Alitajuntani yhdistää jo Ruotsin lipun muukalaisvihaan.
Lastenkirjan julkistamistilaisuus Kaupunginteatterissa on kuin keidas johon saatan astua lämmittelemään Tukholman katujen hyisiltä tuulilta. Kun kävelen kotiin tilaisuudesta mieleni on toiveikas ja valoisa – korpi on väistynyt!
Yksi kulttuurin tehtävistä on peilata aikaansa ja elämme mullistavia aikoja. On sotia, julmuuksia, suvaitsemattomuutta, vihaa ja terrorismia. Läheisyydessämmekin on maita, joissa sananvapautta kavennetaan ja jatkuvasti puhutaan siitä miten elämme synkkiä aikoja. En tiedä miten paljon puheet vaikuttavat siihen että synkkyys tuntuu lisääntyvän. Mutta meidän on pidettävä kiinni kulttuurista ja sen tuomasta voimasta ja lohdusta. Meidän on kirjoitettava, maalattava, luettava ja vaikka jatkettava Poetry slameja edesmenneen Pirkko Leporanta-Morleyn hengessä.
Sitten on myös nautittava valosta ja keväästä – kaikille Liekin lukijoille toiveikkuutta, kevään valoa ja mukavia lukuhetkiä Liekin 1/2016 parissa!
Jaana Johansson
