Pääkirjoitus Liekki 2 2016
Etsin kirjahyllystäni rakasta kirjaa annettavaksi kaukaa tulleelle
lapsuudenystävälleni. Löysin kirjan ja sen välistä Sisuradiolle kesällä 1998 kirjasta tekemäni arvion. Kirjan lehtien välistä löysin yhden prässätyn viisi- ja yhden neliapilan. Kesäisin katson tarkkaan ruohikkoja aina missä vain apilaa kasvaa ja usein on onnistanut. Kun luen mitä kirjoitin huomaan, että lukiessani kokemani tunne on edelleen sisimmässäni. Näin kirjoitin 1998:
Muistan vuosia sitten ihastuneeni kiinalaiseen sananlaskuun, jonka mukaan kirja on kuin taskuun mahtuva puutarha. Sanat tulivat mieleeni torstaina kun katsoin päivämäärää ja huomasin että tästä kesästä on jo reilu puolet eletty. Keväällä ajattelin tapani mukaan että voi kun juuri tästä kesästä tulisi sellainen, joka jättäisi jälkeensä hyviä muistoja.
Nyt tiedän että tämä kesä tulee jäämään mieleeni: Heti juhannuksen jälkeen luin sanat, joista kauan sitten kuulin parin oppineen ihmisen puhuvan täydellisinä. Monelle teistä nuo lienevät tutut mutta minulta tähän kesään saakka ne ovat jääneet lukematta:
”Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. ” Noilla sanoilla alkaa Täällä Pohjantähden alla – Väinö Linnan kolmiosainen romaani. Nyt olen saanut juuri kolmanneksen luetuksi tai paremmin voisin sanoa nautituksi. Kun kerron tästä ystävilleni ja tuttavilleni sanon että ehkä nautin tästä siksi niin paljon kun luen sitä täällä Ruotsissa pääosin ruotsalaisessa ja ruotsinkielisessä ympäristössä. Hoidan äidinkielen ikävää sillä että luen suomeksi. Ja nautin.
Vielä en ole päässyt edes kansalaissotaan saakka – eilen illalla luin vasta kohdan jossa pappilan Ilmari ilmoitti lähtevänsä Saksaan upseerikurssille. Akseli ja Elina ovat jo tovin olleet naimisissa ja Vilho-poikakin on heille ehtinyt syntyä. Mutta tähänkin saakka tämän kansastani kertovan eepoksen tarjoama henkilögalleria ja koskettavat tarinat ovat painuneet mieleeni. Luokkaerot, torpparien uhattu asema ja paronin huono suomenkieli. Yksikseni olen ääneen lukenut vaikka näin:
Paroni pysäytti, katseli arvioivasti Halmetta ja kysyä töksäytti : Te sosialisti nyt?
- Herra parooni. Myönnän omaavani sosialistisia käsityksiä.
- Kaikki päin helvetti. Kaikki äänet. Mitä ymmärtä yks piika tai yks Leppänen valtion asia. Se vie hunninko. Puute tule. Nälkä tule. Kaikki sekasta. Aatelismiehet ne ei suostu.
Jos torpanmieheet saa maat niin leipä ei ole
Nautin tästä kesästä kun minulla on tämä luettavanani. Ja miten paljon saankin tätä kautta oman kansani historiaa ja yksittäisten ihmisten Linnan syväpsykologin silmällä nähtyjä elämäntarinoita.
Muutama kesä sitten luin Vilhelm Mobergin Maastamuuttajat, muistan senkin kesän erityisenä. Maastamuuttajat-romaanisarjan kautta taas ymmärrykseni ruotsalaisia kohtaan kasvoi. Mobergin teokset äänestetttiin Ruotsissa vuosisadan kirjaksi.
Minusta täällä Pohjantähden alla sopisi vastaavaksi Suomessa jos nyt vuosisadan kirja pitää nimetä. Mutta taskuuni mahtuu joka tapauksessa nyt kiinalaisen sananlaskun mukaan iso puutarha ja olen varma siitä että kesästäni on vielä kaksi kolmasosaa jäljellä vaikka nyt kukkivat päivänkakkarat, hajuherneet, liljat ja kehäkukat pian kuihtuisivatkin uutta kesää odottamaan.
Näin kesällä 1998 – kesä 2016 on juuri alkanut enkä tiedä vielä minkälaisen puutarhan otan taskuuni tänä kesänä - kaikille Liekin lukijoille toivon neliapiloita ja hyviä hetkiä niin kirjojen, kirjoittamisen kuin Liekin 2/2016 –numeron parissakin .
