Kaisa Vilhuinen –palkinto on saanut uutta näkyvyyttä Uppsalan kunnan lähdettyä suomen kielen hallintoaluekuntana kilpailun sponsoriksi. Kilpailun kärkitaso oli myös erittäin laadukasta.Kaisa Vilhuinen –kirjallisuuspalkinto myönnettiin Tiina Laitila Kälvemarkille esikoisteoksesta Kadonnut ranta (2012). Pakintoehdokkaiden taso oli palkinnonsaajan valinneen Bengt Packalénin mukaan vaihteleva mutta kärkijoukko oli selvä.
Nelihenkinen raati johon kuuluivat Bengt Packalénin lisäksi Päivi Hällström, Asko Sole ja Paula Ehrnebo, oli yksimielisesti valinnut kolme palkintoehdokasta, jotka olivat Tiina Laitila Kälvemarkin teoksen lisäksi Maarit Turtiaisen Punainen paasto (2012) ja Raimo Sillanpään Ihmike (2012). Kunniamaininta myönnettiin Maarit Turtiaiselle.
Tiina Laitila Kälvemarkin novellikokoelmaa Bengt Packalén piti esikoisteokseksi harvinaisen kypsänä ja vakuuttavana. Packalénin mukaan teos tuntui parhaimmillaan klassiselta, valmiilta ja ajattomalta. Laitila Kälvemarkin teoksessa ollaan miltei koko ajan matkalla, joko reaalimaailmassa tai erilaisten elämäntilanteiden välillä, ja muutoksia näyttää tapahtuvan sekä pinnalla että pinnan alla.
- Tiinan henkilöt ovat lähes kaikki matkalla kahden eri elämäntilanteen välillä, he liikkuvat rajalla, jonkinlaisessa haikeassa välimaastossa. Heillä on edessään muutos tai ainakin pakko päättää tulevaisuudestaan. Pinnan alla kytee. Eksyksissä ollaan, totesi Bengt Packalén palkinnon perusteluissaan.
Tiina Laitila Kälvemark puolestaan korosti kiitospuheessaan sitä, että ruotsinsuomalaisia tarinoita on vielä paljon kirjoittamatta ja hän kehotti kynäilijöita ja kirjailijoita panemaan omat tarinansa paperille.
Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yhdistyksen kirjallisuuspalkinto jaettiin ensimmäisen kerran yhteistyössä suomen kielen hallintoaluekunnan eli Uppsalan kunnan kanssa, joka rahoitti palkintosumman ja järjesti tilaisuuden Uppsalassa Norrlannin osakunnassa. Sopraano Catarina Lundgren tahditti tilaisuutta suomalaisin lauluin.
Sydämen kielellä – På hjärtats språk –kulttuuriseminaarin järjestäjänä oli Ruotsinsuomalaisten Kirjoittajien Yhdistyksen ja Uppsalan kunnan lisäksi Ruotsin kirkon vähemmistötyö. Kaisa Vilhuinen -palkinto on ollut aiemmin pelkästään Kirjoittajayhdistyksen rahoittama ja yksityishenkilöinä ovat palkintoa tukeneet muun muassa Heikki Kotka, Juha Knuutila, Riitta Larsson ja Matti Jii Korhonen.
Kansainvälisenä naisten päivänä 8. maaliskuuta järjestetyssä kulttuuriseminaarissa esittäytyi myös muu uppsalalainen suomenkielinen toiminta kuten Suomalainen seurakuntaryhmä ja Uppsalan ruotsinsuomalaisten kieli- ja kulttuuriyhdistys RUSUKKI. Naisten päivänä järjestetty tilaisuus sopikin erinomaisesti Kaisa Vilhuinen –palkinnon jakamiseen, sillä Kaisa Vilhuinen (1855-1941) oli aikoinaan sangen toimelias nainen, vermlantilainen perinteentaitaja joka tuli tunnetuksi ei vain kalevalamittaisen perinteen tuntemuksestaan vaan myös voimakkaasta tahdostaan ja sukkelasta kielestään.
Uppsalan kunnan suomenkielinen koordinoija Nina Klinge-Nygård puolestaan esitteli kunnan suomenkielistä toimintaa. Uppsalan kunta haastoi myös tilaisuudessa seuraavan hallintoaluekunnan tilaisuuden järjestäjäksi. Haasteen otti vastaan Haningen kunnan vähemmistökoordinoija Marjaana Lehmonen Nilsson, joka totesi olevan vaikeaa yltää Uppsalan kunnan järjestämän tilaisuuden tasolle.
Puitteet olivatkin komeat klassiseen tyyliin 1827 rakennetussa Norrlannin osakunnassa, joka on Uppsalan suurin osakunta ja sijaitsee kaupungin keskustassa Fyris-joen reunassa.
Kaisa Vilhuinen –palkinnon nostaminen valtakunnalliselle tasolle hallintoaluekuntien kanssa tehtävän yhteistyön myötä merkitsee palkinnolle julkisuutta myös ruotsinkielisen median ja valtayhteiskunnan parissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura puolestaan tukee Kaisa Vilhuinen –palkintoa Aleksis Kiven Rahaston kunniakirjoin ja kirjalahjoin, jotka tällä kertaa menivät siis Tiina Laitila Kälvemarkille ja Maarit Turtiaiselle.
Tilaisuudessa jaettiin myös Ruotsin kirkon palkinto ruotsinsuomalaisesta työstä, joka myönnettiin Uppsalan suomenkieliselle seurakuntaryhmälle. Palkinto myönnettiin seurakuntatyön systemaattisesta ja innovatiivisesta kehittämisestä ja sen ottivat vastaan pappi Anne Simonsson ja diakoni Eila Svensson.
Satu Gröndahl
”Mutta ennen kaikkea halun kiittää mukana olleita kirjoittajia. Olette antaneet minulle mahdollisuuden jakaa teidän kanssanne sekä iloisia että synkkiä elämänhetkiä, kovia kokemuksia, osuvia havaintoja, reheviä ja elämänmyönteisiä tarinoita – ja myös joitakin hyvinkin herkkiä kuvia kanssaihmistemme sisimmistä sielunmaisemista. Tänäkin vuonna mukana
on useita omaelämäkerrallisia kertomuksia sekä muutama teos joka edustaa perinteistä puhdasta kaunokirjallisuutta, fiktiota. Toisella ryhmällä on takanaan mielenkiintoinen elämä ja niin vahva halu tai tarve kertoa siitä että kirjoittamisen kaikki esteet ja hankaluudet voitetaan, jotta juttu saadaan kansien väliin. Kunnia sille! Kirjallinen laatu kylläkin vaihtelee mutta elämäntarinat aina koskettavat. Toisella ryhmällä on jo kirjoittaminen ammattina tavalla tai toisella ja se hallitsee kertomisen niksit ja tietää että karsimalla lopputulos kasvaa. Voidaan myös puhua kahdesta sukupolvesta. Vanhempi kertoo mielellään lähdöstä Suomesta ja työvoimasiirtolaisten kovasta elämästä Ruotsissa. Vaikkei mikään näistä kirjoista tällä kertaa selvinnyt juryn loppukarsintaan suosittelen lämpimästi niiden lukemista jos on vähänkään kiinnostunut ruotsinsuomalaisten taustoista ja kokemuksista! Nuorempi kirjailijasukupolvi käsittelee myös kulttuurien kohtaamista, sopeutumisen vaikeuksia ja rajamailla elämistä – mutta kirjoittaa suuremmalla etäisyydellä ja puhtaamman fiktion keinoin. Näiden joukosta löytyy kovin erilaisia teoksia: joku kertoo humoristiseen tyyliin maanviljelijän rakkaus- ja identiteettiongelmista, toinen kirjoittaa samasta aiheesta hillittyjä ja tarkkoja novelleja klassisen modernismin tyyliin. Kirjo on siis varsin suuri.”
