Liekki 03/14
Pääkirjoitus
Nyt on syksy ja kaunis, kuuma kesä haalistumassa vaikka ensin vielä värit hehkuvatkin aikansa. Mietin kauan sitten muistikirjaani kirjaamiani Kahlil Gibranin sanoja:
Syksyllä keräsin kaikki suruni ja hautasin ne puutarhaani. Ja kun huhtikuu saapui ja kevät tuli vihkimään maan, puutarhassani kasvoi kauniita kukkia, erilaisia kuin kaikki muut.
Juhannuksena ruotsinsuomalaiset kokivat yllättäen suuren menetyksen kun niin monessa vähemmistöasiassa mukana ollut Markku Peura siirtyi ajasta iäisyyteen. Hänen uupumaton työnsä suomenkielisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja vaalimiseksi elää ja jatkuu Ruotsissa monella eri tavalla ja monella saralla.
Kevättalvella tuli kuluneeksi 30 vuotta Rinkebyn koululakosta, joka on tärkeä virstapylväs ruotsinsuomalaisuuden historiassa. Menneitä on hyvä muistella ja ihmetellä ja William Faulkner on sanonut :
Menneisyys ei ole kuollut. Se ei vielä ole edes ohi.
Kun kirjailija Antti Jalavan Asfalttikukka syksyllä 1980 ilmestyi sai se kiittävät arvostelut Göran Schildtiltä Svenska Dagbladetissa. Kirja on suunnattu ruotsalaislukijoille mutta se on myös taiteellisesti ja muodollisesti mestariteos, hän kirjoittaa. Schildt siteeraa arvostelussaan myös Jalavaa joka sanoo kirjoittavansa kirjansa ruotsiksi onnettomista olosuhteista johtuen. Ruotsalaiset eivät amerikkalaisten tapaan anna siirtolaisille osaa yhteisöstään eivätkä siirtolaiset tunne ylpeyttä ja saa uutta, tietoista identiteettiä vaihtamalla kansalaisuutensa ruotsalaiseksi. Täällä ei kerta kaikkiaan olla mitään, vain enemmän tai vähemmän tehokkaita rattaita Ruotsin elinkeinoelämän palveluksessa. Näin kirjoitti Göran Schildt, suomenruotsalainen kirjailija ja taidehistorioitsija, vuonna 1980, kolmekymmentäneljä vuotta sitten.
Nyt kun mietimme suurta siirtolaisromaania ja kysymme onko sitä kirjoitettu tai onko esimerkiksi Sahlbergin uusin Yö nielee päivät sitä vai odottaako suuri ruotsinsuomalainen siirtolaisromaani vielä ilmestymistään, en ymmärrä miksei suuria siirtolaisromaaneja voisi olla useampia kuin yksi.
Hyvää kulttuurisyksyä meille kaikille toivoen
Jaana Johansson
