Erilaisuudesta elokuvaan

Manolo Diaz Rämöllä on työn alla ruotsalaisuutta ja erilaisuutta 26-vuotiaan ruotsalais-suomalais-chileläisen näkökulmista pohtiva dokumenttielokuva Svenskarna. Opinnot Dramaattisen korkeakoulun dokumenttielokuvaohjaajaksi valmistavalla linjalla alkavat muutaman päivän päästä:

Jaana
Johansson

Tapaamme eräänä kesän viimeisistä päivistä ja sadekuuro on muuttanut Kulttuuritalon kattotason panoramaikkunoista näkyvän taivaan harmaaksi.  Olen valinnut  tapaamispaikaksi Tukholman keskustan Kulttuuritalon, koska miellän sen erityisen sopivaksi paikaksi missä  pohtia muita kulttuureja ja ruotsalaisuutta.

- Dokumenttielokuvaohjaaja! Manolo Diaz Rämö vastaa varmana, kun kysyn mitä hänestä tulee isona.

Manolo on päässyt yhtenä harvasta ja valitusta hakijasta opiskelemaan kolme vuotta kestävälle dokumenttielokuvanohjaajalinjalle Tukholmassa. Kun tapaamme opintojen alkamiseen on enää muutama päivä. Takanaan hänellä on jo usean vuoden ajalta elokuvan tekemisen ja elokuvatieteen opintoja Lundissa, Malmössä ja Kööpenhaminassa.

- Isällä on aina ollut kameroita ja kaikkea kuvaamiseen liittyvää, hän filmaa ja kuvaa. Kellarissa meillä oli pimiö. Kun olin viisitoista tai kuusitoistavuotias sain isältä lahjaksi analoogisen kameran ja innostuin kuvasta.

-  Olimme kaverieni kanssa liian pieniä vielä käymään ulkona mutta halusimme kuitenkin hengailla yhdessä. Saatoimme katsoa kolme, jopa neljäkin elokuvaa illassa  ja aloin nähdä miten elokuva toimi, mitä eri näkökulmat sille tekevät ja kiinnostuin muodosta. Manolo kertoo.

Parikymppisenä Manolo päätti että hän haluaa tehdä elokuvia. Sitä ennen hän oli ehtinyt kierrellä Etelä-Amerikkaa ja olla töissä it-teknikkona. Hän ei viihtynyt työssään ja halusi muutosta.

Dokumenttielokuvan tekijäksi omakuvan kautta

 

Manolo teki fiktiivisiä lyhytelokuvia opinnäytteinä, mutta vasta Kööpenhaminassa, yksityisessä elokuvakoulussa harjoitustehtäväksi saatu omakuvan tekeminen, sai hänet kiinnostumaan dokumenttielokuvasta.    

- Ymmärsin sitä tehdessäni, että voin kertoa jotakin itsestäni ja siitä mistä välitän ja mikä minusta on tärkeää. Ymmärsin, että voin tehdä sen omalla tavalla. Minulla oli ollut aika rajoittunut kuva dokumenttielokuvasta ja siitä mitä se voi olla. Olin ajatellut lähinnä nopeasti leikattuja tv-dokumentteja. Mutta ymmärsin, että pystyisin leikkimään muodolla. Manolo kertoo.
- Sitten sain tehdä lyhyen dokumentin ystäväni isästä, joka kertoi miten hän oli paennut Ugandasta 70-luvulla. Sitä tehdessäni rakastuin tähän tapaan työskennellä. Minusta oli paljon hauskempaa työskennellä oikeiden ihmisten – elämän -  kuin fiktion parissa.  hän selvittää.

Identiteetistä

Manolo on syntynyt Ruotsissa mutta hän vietti kuusi ensimmäistä elinvottaan Chilessä. Hänen äitinsä on suomalainen ja isänsä Chilestä. Hän puhuu hyvin suomea ja espanjaa, mutta kun häneltä kysyy minkä maalainen hän on, hän vastaa olevansa ruotsalainen.

- Tämä oli teini-ikäisenä tärkeämpää, halusin olla anti-ruotsalainen koska minun ei annettu olla ruotsalainen. En halunnut hyväksyä ruotsalaista osaa itsessäni. Mutta myöhemmin aloin ymmärtää, että on tärkeää että me ollaan ruotsalaisia, siis me, joista näkyy että vanhempamme ovat muualta, Manolo pohtii. 

- On tärkeää että sanomme että olemme ruotsalaisia koska asumme täällä, kuulumme tähän yhteiskuntaan ja aiomme varmasti elää täällä pitkään. On tärkeää, että otamme tästä osan, koska kukaan ei muuten anna sitä meille.

-Jotkut asiat paranevat, jotkut muuttuvat huonompaan suuntaan mutta on tärkeää että kehitämme omaa identiteettiämme ja paikkaamme tässä yhteiskunnassa.

 

Svenskarna

- Svenskarna –projekti on Manolon tekeillä oleva dokumenttielokuva, joka tutkii ruotsalaisuutta. Svenskarna on eri maista tulevien ja eri maiden kansanmusiikkia soittavien muusikkojen yhtye. Se selvittää keinoja löytää rauha moninaisuuden kanssa ja miten hyväksyä se. Manolo sanoo miettineensä näitä asioita koko elämänsä ajan.

- Oletko löytänyt vastauksen siihen mitä ruotsalaisuus on? en voi olla kysymättä. Nauramme molemmat.

- Dokumentti kertoo minusta, olen sotkenut siihen sekaan itsenikin, kokemuksistani ja halusta saada tietää mitä ruotsalaisuus on tai mitä se tarkoittaa. Olisi toisin jos olisin suomalainen, tai enemmän suomalainen, jos olisin vaaleampi, jos silmäni olisivat siniset. Ihmiset eivät kyselisi, eikä se olisi niin iso juttu. Nyt kuka tahansa voi milloin vain kysyä että mistä olet – en tarkoita että kyselijät olisivat huonoja ihmisiä mutta kysymykset muistuttavat aina minua erilaisuudestani.

Hän toivoo saavansa Svenskarna-dokumentin valmiiksi ja esityskuntoon opintojen ohella ensi kevääksi. Hän aikoo lähettää sen kaikille elokuvafestivaaleille, ja toivoo että se leviäisi mahdollisimman laajalle.

 

- Ennen tulin vihaiseksi näistä kysymyksistä mutta nyt annan helpommin anteeksi. Minusta pitää ymmärtää mistä lähtökohdista eri ihmiset tulevat kyselemään,  vaikka sekin rasittaa jos koko ajan pitää selittää. Mutta mieluummin selitän kuin olisin vihainen kaikille sillä on niin paljon törkeämpiäkin asioita mitä tapahtuu. On ihmisiä, jotka oikeasti haluavat pahaa ja ajattelevat huonoja asioita ihmisistä, joiden iho on tummempi, Manolo sanoo.

 

Liekki #02/17

    Pääkirjoitus

     

     

     

Liekki #01/17

    Pääkirjoitus

     

     

     

Liekki #04/16

    Pääkirjoitus

    FINNJÄVLAR

     

     

Liekki #03/16

    Pääkirjoitus

    Erilaisuudesta elokuvaan

     

     

Liekki #02/16

    Pääkirjoitus

    Monen kulttuurin rikkaus ja rasitus

     

     

Liekki #01/16

    Pääkirjoitus

    Ruotsinsuomalaista

    kirjallisuutta 40 vuotta

     

     

Liekki #04/15

    Pääkirjoitus

    Kielen päällä

    Muuttuva ruotsinsuomalainen kirjallisuus

     

Liekki #03/15

    Pääkirjoitus

Liekki #02/15

    Pääkirjoitus

Liekki #01/15

    Pääkirjoitus

Liekki #04/14

    Pääkirjoitus

Liekki #03/14

 

    Pääkirjoitus

Liekki #02/14

    Pääkirjoitus

    Kielenpäällä

    Puheenvuoro

Liekki #01/14

    Pääkirjoitus

    Puheenvuoro