Pääkirjoitus, Jaana Johansson
Kaksi vuotta sitten olin vihainen. Olin kuullut miten Ruotsin radion P2 kanava nosti useita suomenkielisiä Studio sisu-ajankohtaismakasiineja pois Richard Wagnerin oopperoiden tieltä. Oli kulunut 200 vuotta säveltäjän syntymästä ja radio lähetti suorilta monta monen tunnin pituista Wagner-oopperaa Bayreuthin musiikki–festivaaleilta.
Käsittääkseni oopperamusiikki ei ole laajojen kansanpiirien suosima kulttuurilaji ja uskon, että oopperan harrastajat mieluummin istuvat oopperatalojen saleissa ympäri maailmaa kuin kuuntelevat lajiaan suorina tuntikausien lähetyksinä kotonaan. Muistan miten minua suututti, että suomenkielisen kielivähemmistön radio-ohjelmat noin vain nostetaan elitististen musiikinharrastajien elämysten edestä.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa tästä jo kaksi vuotta sitten Liekkiin, silloin kun kysymys oli ajankohtainen. Olin ehtinyt soittaa radion yleisötutkimuosastollekin saamatta kuitenkaan selville suomenkieliset ohjelmat syrjäyttäneiden oopperoiden kuulijalukuja. Ehkei niitä ollutkaan, luulen että luvut joka tapauksessa jäivät alhaisiksi, en tiedä. Yleenä P2:n kuulijaluvut ovat alhaisia ja ooppera musiikinlajina harvan suosima.
Samaan aikaan mieheni sairastui vakavasti, enkä pystynyt jatkamaan asian selvittämistä. Juttu jäi kirjoittamatta. Olin toisen kirjoitusprojektini yhteydessä nähnyt kuvia Hitleristä, joka istui Nürnbergin oopperasalin aitiossa ja kuunteli Wagneria. Hitlerin kerrotaan ihailleen juutalaisvastaista Wagneria. Mielikuvitukseni alkoi lentää. Se teki kaikenlaisia piruetteja, joissa Ruotsin radio, Wagner, Hitler ja oman kielivähemmistöni ohjelmat poistettiin tärkeämmäksi katsotun tieltä. Tunnekuvioni olivat ihmeellisiä, pelokkaitakin.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin, pari päivää sitten, kuulin tasokkaan Sverige är finskt-ohjelman P1:ltä. Vihdoinkin, ajattelin, ruotsalaisille kerrotaan seikkaperäisesti ruotsinsuomalaisten historiasta. Huolella tehtyä ohjelmaa on hyvä kuunnella ja toivon paljon vastaavanlaisia satsauksia radioon, jotta tietoisuus vähemmistöstämme lisääntyisi enemmistönkin keskuudessa.
Toivon tietenkin, että mullistuva Sisuradio löytää lisää uusia kuulijoita ja että vanhat pysyvät perässä uusille kanaville – Sisuradio on merkittävä, kenties merkittävin, ruotsinsuomalainen kulttuuri-instituutio. Toivon myös, että radionjohto pitää lupauksensa, eikä enää poista suomenkielisiä lähetyksiä muiden, tärkeämmiksi katsomiensa, ohjelmien tieltä.
Valoisaa syksyä ja voimia niin uudistuvalle Sisuradiolle kuin meille kaikille muillekin!
